Mainin varrella olevan Gemündenin ja Rhönin vuorialueen kaupungin Bad Brückenaun välillä olevissa metsissä ja laaksoissa saattaa törmätä moottoritierakennelmiin, joilla eivät jyristä autot vaan joilla kasvaa järeitä puita tai tiheää pusikkoa.

Niiden alle piiloutuu pätkä Euroopan liikennehistoriaa: "reitti 46". Se on 70 kilometrin pätkä nykyisen moottoritie A 7:n (Flensburg–Füssen) edeltäjää Fuldan ja Würzburgin välillä.

 

Vielä 1900-luvun alussa harvalukuiset autoilijat käyttivät samoja teitä kuin jalankulkijat ja hevoskärrytkin. Näiden teiden kunto oli usein kehno. Kuoppaisilla ja pölyisillä hiekka- ja sorateillä automatkat olivat monesti koettelemuksia.

Historia ei kerro, kenen idea yksinomaan autoille tarkoitetuista teistä alunperin oli. Vuonna 1909 kuitenkin Berliinissä perustettiin autoista innostuneille automobiililiikenne- ja harjoitteluratayhtiö Automobil-Verkehrs- und Übungsstraße GmbH eli AVUS. Tien rakentaminen alkoi 1913. Jo vuotta myöhemmin työt jouduttiin kuitenkin lopettamaan ensimmäisen maailmansodan alkaessa. AVUS, nykyään osa moottoritietä A 115, saatiin käyttöön vasta 1921.

Italiassa nk. järvimoottoritie Milanosta Vareseen avattiin liikenteelle 1924. Tämä insinööri Piero Puricellin rakentama tie antoi intoa kaikkien "moottoroituneiden" maiden tienrakentajille.

 

Saksassa HAFRABA oli yksi 1. maailmansodan jälkeen perustetuista yhdistyksistä, joiden tarkoituksena oli nopealle moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitettujen teiden rakentaminen. Se laati rakennusvalmiit suunnitelmat moottoritielle Hampurista, Frankfurtin kautta Baseliin.

Silloiset moottoritiesuunnitelmat  perustuivat pääosin jo olemassa oleviin liikenneyhteyksiin, olivatpa kyseessä yksittäiset reittipätkät tai ensimmäiset koko Euroopan kattavat tieverkkosuunnitelmat. Ne yhdistivät toisiinsa pääkaupunkeja, satamakaupunkeja, suuria asutuskeskuksia ja matkailukohteita.

Nykyinen moottoritie A 7 Hampurin ja Hattenbachin välillä on HAFRABAn suunnitteleman reitin toteutunut osa.

Sitä ei kuitenkaan rakentanut HAFRABA, vaan sen toteuttivat Hitlerin-Saksan moottoritieyhtiöt Gesellschaft zur Vorbereitung der Reichsautobahnen eli GEZUVOR sekä Unternehmen Reichsautobahnen. Vuonna 1933 silloiset vallanpitäjät painostivat HAFRABAn ja muut yhdistykset lopettamaan toimintansa saadakseen niiden suunnitelmat käyttöönsä.

Otettuaan haltuunsa HAFRABAn toiminnot vallanpitäjillä oli käytettävissään valmiit rakennussuunnitelmat ja -piirustukset ja niin he pystyivät aloittamaan moottoriteiden rakentamisen muutamassa kuukaudessa valtaantulonsa jälkeen.

 

Silloisilla termeillä moottoriteiden pätkiä nimitettiin "reiteiksi".

Hattenbachin ja Würzburgin välistä osuutta kutsuttiin "reitiksi 46".

Bad Brückenaun ja Würzburgin välisen osuuden rakentaminen aloitettiin vuonna 1937. Valmiiksi saatiin 47 tähän päivään asti säilynyttä rakennelmaa. Maanrakennustöitä tehtiin pitkillä osuuksilla, ja liittymiä, rakennusluiskia ja pysäköintialueita rakennettiin.

Puuttumaan jäi tien päällyste.

Sodan puhjettua työt "reitillä 46" lopetettiin vuonna 1940.

Moottoriteiden rakentaminen koko Hitlerin-Saksassa päättyi sodan vuoksi 1943.  Valmiiksi saatiin yhteensä 3.893 km moottoriteitä. Keskeneräisiä moottoriteitä oli melkein yhtä monta kilometriä. Näiden töiden jäänteitä on vielä jäljellä monissa paikoissa keskisessä Euroopassa.

 

Vuodesta 1948 alettiin harkita "reitin 46" valmiiksirakentamista.

Hattenbachin ja Fuldan välisellä osuudella oli vielä käytettävissä suurin osa sotaa ennen rakennetusta reitistä ja sen rakennelmista. Fuldasta etelään luovuttiin kuitenkin alkuperäisestä reitistä kaikkine rakennelmineen.

Toisaalta tämä päätös perustui moottoriteiden rakentamisesta 10 vuoden ajalla kertyneisiin kokemuksiin; toisaalta taas moottoriteiden rakentamisen perusteet olivat muuttuneet.

Niinpä silloinen liikenneministeri Seebohm päätti A 7:n nykyisestä reitistä 1960/61.

 

Metsä valtasi "reitin 46" rauniot Gemündenin ja Bad Brückenaun välillä. Ne jäivät unohduksiin.

"Reitistä 46" tuli "unohdettu moottoritie".

Se on nykyään Saksan pisin historiallinen moottoritieraunio. "Reitti 46" on tekninen todiste moottoriteiden rakentamisen alkuaikojen keskeisistä kehitysvaiheista. Tästä syystä sekä jäänteiden ainutlaatuisen kunnon ansiosta tämä reitti on julistettu tekniikan muistomerkiksi – luultavasti ainoana koko maailmassa.

 

Moottoriteiden historiaa vaaliva yhdistys Arbeitsgemeinschaft Autobahngeschichte (AGAB) järjestää vuosittain useita opastuskierroksia "reitillä 46".